maanantai 10. tammikuuta 2011

Lampaan villainen auringonpaiste

Viimeaikoina on paljon puhuttu pimeässä pohjolassa asuvan kansan d-vitamiinin saannin vähäisyydestä.  Nyt on virallisia lisätippasuosituksiakin tuplattu. Uutisten lomasta löysin uuden inspiroivan tiedonjyväsen:
Vitamiinipillereiden sisältämä D3 –vitamiini on peräisin lampaan villasta!
Vitamiinipillereiden ja -tippojen D-vitamiini eristetään villan lanoliinista heksaanilla, tulen aralla alkaanilla, mikä ei ole siis lainkaan ympäristöystävällistä...

Villa huopuu emäksen vaikutuksesta. Huovutuksessa käytetään usein apuna emäksistä saippuaa. Emäs haurastuttaa villan suojana olevana valkuaisainekuoren, jolloin villakuitujen suomut pääsevät takertumaan toisiinsa huovutusprosessissa. Olisiko mahdollista että prosessissa vapautuu myös d-vitamiinia?  D-vitamiini on itse asiassa  hormonin kaltainen aine, jonka vaikutukset ihmiskehoon välittyvät nk. vitamiinireseptoreiden kautta. Jääkö kenties villan lanoliinin sisältämä d-vitamiini "vapautuvaan muotoon" huovan pinnalle - tai imeytyykö se huovuttajan käsiin? Reseptoreita on kaikissa soluissa ja myös iholla. Kuten hyvin tiedämme, D-vitamiinin esimuotoa muodostuu ihossa auringonvalon vaikutuksesta.

Villa iholla on kuin talvista auringonpaistetta !? 


Tuula Nikulainen: The Second Skin -performance Moscow 1992

Villaa on käytetty parannuksessa ja erilaisissa hoidoissa kautta villaisen historian ja paimentolaismaailman. Suomalaisille on tuttua painaa villaisella yhtä sun toista. Parhaiten villalla painaminen tepsii iskun aiheuttaman kivun lievitykseen. Painamalla aidolla rasvaisella villalla välittömästi loukkaantunutta kohtaa saa estettyä kuhmun kohoamisen ja sisäisen verenvuodon eli mustelman syntymisen. Niinpä se toimi silloin ennen vanhaan... Nyt jos kerrot ohjeen nuoremmalle polvelle, he toteavat: koitettu on - ei toimi! Eipä tietenkään, sillä kaupasta ostetut villavaatteet ovat käsitelty konepesun kestäviksi eli huopuuntumattomiksi pinnoittamalla villakuidut synteettisellä hartsilla eli muovilla.

Vanhastaan villavaatteita on käytetty paitsi kylmän ja lämmön eristämiseen myös reumaattisten kipujen lievittämiseen. Kevyesti huovutetuista villalakanoista on hyviä kokemuksia pitkäaikaispotilaiden ja paljon pitkällään olevien vanhusten hoidossa: villa ehkäisee makuuhaavoja ja hieroo kevyesti vartaloa.

Paimentolaisen lammas kuljettaa kulttuuriperintöä - elävänä.

Paimentolaisille villan tärkein ja käytetyin muoto on huopa ja joka usein on myös valmistettu tarkoin rituaalisin menoin. Olen keskustellut turkkilaisen tuttavan,  juuriltaan turkmeeni-nomadin, kanssa aiheesta 20 vuotta sitten, mutta hänen kertomansa on jäänyt hyvin mieleeni. Hän kertoi huovan merkityksestä paimentolaisten elämässä mm seuraavaa: vastasyntyneet on aina kapaloitu huopaan ja paimentolaisilla ei ole eurooppalaista nk. koliikkivauva-ongelmaa tunnettu. Vauvat ovat hyvin tyytyväisiä huopakääreissään. Vauvojen vaipat ovat käytössä huopuuntunutta rasvaista villaa (lanoliini neutralisoi villan joka puhdistaa itse itsensä) ja myös kehtojen sekä sänkyjen aluset ovat huopaa. Villaa käytetään myös hedelmällisyys-hoidossa. Mikäli raskaaksi tuleminen ei ota onnistuakseen, turvaudutaan huovutukseen: huovutetaan kaksi palaa, joista toiseen kuviodaan miesfiguuri ja toiseen nainen. Palat asetetaan vastakkain ja näin valmistettua huopalämmitintä pidetään päivin ja öin alavatsan kohdalla muun vaatetuksen alla. Huopahoidossa yhdistyvät sekä henkinen (maaginen parantaminen) että fyysinen hoito elvyttäen kehon itseparantavia voimia. Olen arvellut villan kyvyn muodostaa kosteudesta lämpöä yhdessä hierovien ominaisuuksiensa kanssa aukaisevan tukkeutuneita munasarjoja. Mahdollisesti myös huovan sisältämällä aurinko-hormonilla on oma osuutensa...mene ja tiedä, mutta kuulemma toimii.

Useat paimentolaiskansat kunnioittavat puhdasta valkeaa huopaa pyhänä. Valkoiset villat erotellaan mustista ja niistä valmistetaan seremonioissa käytettävät sekä pienten lasten käyttöön tarkoitetut huovat, kapalot ja kantokassit. Lammas on mongolien viidestä kotieläimestä se tärkein, ei lihana, vaan elävänä villan kantajana, sillä lampaan selässä kulkevat materiaalit paitsi taiteeseen ja tarinoihin, myös materiaalit asuntoon, vaatteisiin ja tarpeet parantamiseen.


Tuula Nikulainen: Homage to the North Earth 1990

Ehkä kuuluisin villalla parantumisen tarina liittyy Joseph Beuys´iin. Beuys toimi Toisen maailmansodan aikana radiolähettinä pommikoneessa, joka putosi Venäjän ja Saksan väliselle "ei-kenenkään-maa-alueelle". Muistikuviensa mukaan tataaripaimentolaiset löysivät hänet paiskautuneena koneen ulkopuolelta lumihangesta. Oli sydäntalvi ja pakkasta. Löydettäessä Beuysilla oli ruhjevammojen lisäksi palo- ja paleltumavammoja. Paimentolaiset sivelivät haavoihin rasvaa ( lanoliinia) ja hunajaa (joka on antibakteerista) sekä käärivät hänet huopaan. Beuys pääsi sairaalahoitoon vasta useiden päivien kuluttua onnettomuudesta, mutta hän katsoo selviytyneensä hengissä paimentolaisten ensi-avun ja  nimenomaan juuri huovan sekä rasvan avulla. Sittemmin nämä substanssit säilyivät pitkään hänen taiteensa keskeisinä elementteinä. Joseph Beuys halusi myös korostaa ja  puolustaa taidetta maailmaa parantavana voimana sekä  inhimillisen kulttuurin  luovuuden mahtina.

Tuula Nikulainen: The Second Skin -performance Moscow 1992

Voiko villalla olla myös vitaminisoivia tai hormonaalisia vaikutuksia?  Kannattaa uskoa ja käyttää villaisia alusvaatteita öljyteollisten teknisten alusvaatteiden sijaan - joka tapauksessa!


The Second Skin performance Turku 1994 with Nea Lindgren

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti