WW-ensi-ilta joulukuussa, Teatteri Quo Vadis

Monimuotoisuus 

Walt Whitman, Ruohoa - lauluja meistä

Ensi-ilta 7.12 KOKO-teatteri

Quo Vadis Poetry Band: 

Hyde Hytti, Marko Järvikallas, Minerva Kautto, Otso Kautto, 

Juhani Liimatainen, Tuula Nikulainen, Jan Noponen, Maija Rissanen

Harjoitukset Angelniemellä:

Kuva: Hyde Hytti

Monimuotoisuus-tekstiiliveistos 2021, joka syntyi tunkiosta ("Kaatis" 2012, Burning Burning)

n. 4,5m x 2m Kuva: Hyde Hytti

Kuva: Hyde Hytti

 

Esitykset joulukuussa, Koko-teatteri

Lippujen tilaus: 

https://www.tiketti.fi/walt-whitman-ruohoa-lauluja-meista-kokoteatteri-helsinki-lippuja/75463

VILLAINEN LEIRI - WOOLLEN CAMP 2009

Madrid Circulo de Bellas Artes 3.11-11.11.2009: Woollen Camp with the theater Quo Vadis

The Prima Palace: The nomad tent of the North - primeval home 

 

Villainen leiri ja - palatsi palatsissa 

Sana jurtta on alunperin turkkia ja tarkoittaa maata, aluetta, leiriä. Myöhemmin yurt on lainautunut muihin kieliin viitaten nomadien asumukseen, puurakenteisteen telttaan, ensin venäjän kieleen ja sieltä muihin eurooppalaisiin kieliin.

Teatteri Quo Vadiksen jurtta ja Villainen leiri -näyttely muodostavat yhdessä pienen kylän. Teokseni luovat jurtan ympärille leirin - maan, alueen ja ilmapiirin - jonka läpi yleisö astelee pyöreään palatsiin, jurttaan, paimentolaisten ikiaikaiseen ja korvaamattomaan huovilla katettuun olohuoneeseen.

Villainen leiri on tilateos, josta voi löytää vetäytyvää jäänreunaa seuraavan kansan vaellusreitin, polun nykyhetkeen ja ilmastonmuutokseen. Talven menetyksen pelko pukeutuu villaiseen nostalgiaan. Lumi on lämmin kuin villa, emäksinen kuin naisen emätin. Lumi on kuin maan huopa, taivaan ja maan rakkaus, tasapaino.

Circulo Bella Artessa Villainen leiri ja sen jurtta on pystytetty palatsin muhkeiden kivipilareiden keskelle. Installaatio, joka antaa kokijalle huikean aika-ulottuvuuden: alkukota ja nomadien palatsi palatsissa.

Teokseni piirtyvät katsojalle majoina, telttoina, suojina ja koteina - ehkä muistoina ja kertomuksina  paimentolaisista, kiertolaiselämää viettävien kansojen kulttuureista sekä lapsuuden metsämajoista.

kuva. Kezia Kautto

Lausanne tekstiilitaiteen biennaali 1992

15. Lausanne Biennal:

Tuula Nikulainen-Isojunno: Homage to the Nomads 

"The Lausanne exhibition was the first platform – and for many years the only one – to give textile artists the opportunity to explore new techniques and materials. As a result, textile art enjoyed thirty years of spectacular development. Artists began abandoning cartoons in favour of autonomous weaving, transforming the classic wall tapestry into a form of spatial and environmental art. They investigated the technical and expressive possibilities of unusual materials, as well as inventing and implementing new techniques. Alongside the classic French method of high-warp and low-warp weaving, a whole new world of three-dimensional textile art made its appearance at the Lausanne shows. The Tapestry Biennials gave textile art the chance to assert itself on the contemporary art scene as an autonomous artistic expression, and win public recognition."