VILLAINEN LEIRI - WOOLLEN CAMP 2009

Madrid Circulo de Bellas Artes 3.11-11.11.2009: Woollen Camp with the theater Quo Vadis

The Prima Palace: The nomad tent of the North - primeval home 

 

Villainen leiri ja - palatsi palatsissa 

Sana jurtta on alunperin turkkia ja tarkoittaa maata, aluetta, leiriä. Myöhemmin yurt on lainautunut muihin kieliin viitaten nomadien asumukseen, puurakenteisteen telttaan, ensin venäjän kieleen ja sieltä muihin eurooppalaisiin kieliin.

Teatteri Quo Vadiksen jurtta ja Villainen leiri -näyttely muodostavat yhdessä pienen kylän. Teokseni luovat jurtan ympärille leirin - maan, alueen ja ilmapiirin - jonka läpi yleisö astelee pyöreään palatsiin, jurttaan, paimentolaisten ikiaikaiseen ja korvaamattomaan huovilla katettuun olohuoneeseen.

Villainen leiri on tilateos, josta voi löytää vetäytyvää jäänreunaa seuraavan kansan vaellusreitin, polun nykyhetkeen ja ilmastonmuutokseen. Talven menetyksen pelko pukeutuu villaiseen nostalgiaan. Lumi on lämmin kuin villa, emäksinen kuin naisen emätin. Lumi on kuin maan huopa, taivaan ja maan rakkaus, tasapaino.

Circulo Bella Artessa Villainen leiri ja sen jurtta on pystytetty palatsin muhkeiden kivipilareiden keskelle. Installaatio, joka antaa kokijalle huikean aika-ulottuvuuden: alkukota ja nomadien palatsi palatsissa.

Teokseni piirtyvät katsojalle majoina, telttoina, suojina ja koteina - ehkä muistoina ja kertomuksina  paimentolaisista, kiertolaiselämää viettävien kansojen kulttuureista sekä lapsuuden metsämajoista.

kuva. Kezia Kautto

IN MEMORIAM

Runo

Suomesta sukupuuttoon hävinneet myrkkypistiäiset 2010 uhanalaisuus tarkistuslaskennan mukaan.

Paljasjalkapolku: ERAKKOHOTELLIT. Hotels for solitary bees.

Erakko-hotellit

Erakkomehiläisille 7 huoneistoa mukavuuksineen: aamuaurinkoon suunnatut oviaukot, pitkät puhtaat käytävät ja turvallinen ympäristö.

Paljasjalkapolku. Ympäristötaidenäyttely 2013. Korppoo

Erakkomehiläinen (engl.  Solitary bee)

Erakkomehiläiset ovat villejä mesipistiäisiä, joiden naaras rakentaa pesän yksin ilman lajitovereidensa apua. Erakkomehiläiset elävät yksin tai pienissä yhdyskunnissa, mutta vailla samanlaista sosiaalista luonnetta kuin tarhamehiläiset ja kimalaiset. Erakkomehiläisillä ei ole työläisiä, vain koiraita ja naaraita. Erakkomehiläisemot kasvattavat jälkikasvunsa pesäkoloissa, jotka ne tekevät, lajista riippuen, maahan tai pieneen reikään puussa. Emo täyttää pesän siitepölyllä ja medellä. 

Mesipistiäiset ovat tärkeimpiä kasvien pölyttäjiä

Kolopesivien mesipistiäisten asuntopula on pahentunut maaseudun muutoksessa. Metsänhoito on siivonnut lahopuut ja muokannut metsäpohjan, avonaiset laidunniityt ovat kasvaneet umpeen, puistot ja pihat ovat siistillä nurmikolla, hirsirakentaminen on vähentynyt ja puuaitojen tilalla on betonia ja metallia. Kovakuoriaisten puuhun tekemiin reikiin pesimään tottuneet erakkomehiläiset pölyttävät kukkia ja puutarhamarjoja, sekä monia maatalouden viljelykasveja, kuten rypsiä ja hernekasveja. Erakkomehiläiset keräävät siitepölyä tarhamehiläisen tavoin vasuihinsa tai takaruumiinsa runsaisiin karvoihin. Ne ovat meille hyvin arvokkaita pölyttäjiä. Meidän terveellinen ja monipuolinen ravinto on suorastaan riippuvainen erakkomehiläisten tarjoamista pölytyspalveluista.

Tutkittu juttu: yksi ainoa muurarimehiläinen saattaa pölyttää yhtä monta kukkaa kuin 80-300 tarhamehiläistä! Villien mesipistiäisten pesimäpaikat ovat nyt vähissä ja olen tehnyt Erakkojen hotellit -teoksen tähän tarpeeseen. Mm. muurari- ja lehdenleikkaajamehiläiset arvostavat hotellimajoitusta!

Kyse on kuitenkin suuremmasta kokonaisuudesta kuin vain ihmisen ravinnosta. Erakkomehiläisten pesissä loisivat monet muut hyönteiset, kuten toukojäärä tai villakärpänen. Pölyttäjähyönteiset vaikuttavat välillisesti myös lintujen ja muiden eläinten ravinnonsaantiin pölyttymisen kautta muodostuvien siementen muodossa. Hyönteiset ovat olennainen osa luonnon monimuotoisuutta. Ne ovat monien lajien tärkeitä ravintolähteitä, niin loisten kuin petojen. Hyönteiset ja muut selkärangattomat muodostavat kasvien ohella ravintoverkoston perustan, jonka heikkeneminen vaikuttaa ennalta-arvaamattomasti luonnon tasapainoon.

LEHDENLEIKKAAJAMEHILÄINEN

Valmistan Paljasjalkapolku-ympäristötaidenäyttelyyn teoskokonaisuuden mesipistiäisen pesistä. Mesipistiäisten habitaatit ovat hävinneet maaseudun muutoksen myötä ja monet lajit ovat uhanalaisia tai vaarantuneita. Mesipistiäiset ovat tärkeitä pölyttäjiä. Erakkopistiäiset ovat villejä mesipistiäisiä.

Myrkkypistiäisiä!
Erakkomehiläiset, niinkuin tarhamehiläisetkin kuuluvat myrkkypistiäisiin. Rauhallinen yhteiselo näiden pelottavien pörriäisten kanssa on mahdollista. Villimehiläisillä on kyllä pistin, mutta se on niin heikosti kehittynyt, ettei se kykene läpäisemään ihmisen ihoa. Sitä paitsi nämä hyönteiset ovat hyvin rauhallisia, minkä vuoksi niiden toimia on erittäin helppoa seurata -pysyt vain itse rauhallisena!


Lehdenleikkajamehiläinen
Kiinnostukseni mesipistiäisiä kohtaan heräsi joitain vuosia sitten - sattumalta. Meillä oli penkkeinä pihakeittiön ympärillä suuret pajun rungot. Istuimme rungoilla, minä vihanneksia tulella käännellen, kun huomasimme lasten kanssa, että jalkoväleissämme oli liikettä: siellä lenteli pörriäisiä, jonkinsortin amppareita eli myrkkypistiäisiä “varmaan”. Lapset olivat oppineet olemaan rauhallisesti tavallisten myrkkypistiäisten eli ampiaisten (ampiaiset eivät ole mesipistiäisiä, vaan petoja) kanssa, joten kumarruimme tarkastelemaan tarkemmin mitä haarojen välissä tapahtui. Tosiaankin: runkoon oli tullut pienen pieniä reikiä, halkaisijaltaan noin 4-5 mm. Pörriäiset ilmiselvästi pitivät reikiä pesinään. Päätimme seurata tilannetta ja jatkoimme penkkien käyttöä kuin mitään ei olisi tapahtunut. Myrkkypistiäiset eivät välittäneet meistä, vaan jatkoivat lentojaan. Jonkin ajan kuluttua huomasimme, että reiät oli peitetty vihreällä... Tutkimme reikiä ja selvisi, että rei´issä oli pieniä lehtien paloja, jotka oli leikattu pienen pienillä otuksen hampailla tarkalleen pesäreiän kokoisiksi! Olimme haltioissamme! Joka reiän suulla oli paksu nippu näitä taidokkaita lehtileikkeleitä! Näimme myös, miten mehiläiset kantoivat pyörylöitä pesiinsä ja asettelivat ne huolellisesti suuaukolle. Ilmeisesti sisällä onkalon perällä oli lapsosia.

Vanhassa pajunrungossa asui ahkera pölyttäjä Megachile rotundata eli lehdenleikkaajamehiläinen.

Pesiä valmistuu:

Erakko-hotelli?

Festihval. Valastapaaminen, Norja.

Umru Rothenberg, Heike Vester (Ocean-Sounds),
Osma Kortetjärvi, prof. Jarle.T.Nordeide (UiN, Bodö)

Ensimmäinen " DIY Whalefestival" Lofooteilla keräsi yhteen noin kaksikymmentä tutkijaa, muusikkoa, taiteilijaa sekä muita valaiden ystäviä pieneen saareen Henningsvaerin kupeeseen suunnittelemaan valas-aiheista tapahtumaa, jolla saisimme tavoitettua laajemman yleisön -varsinkin norjalaisia lapsia ja nuoria sekä kasvattajia. Nyt juhlistimme ystävyyttämme valaiden kanssa lähes ilman norjalaisia.

Tarkkailimme valaita kiikareilla ja kuuntelulaitteilla Agnesin purjeveneestä sekä valastutkija Heike Vesterin Zodiac-kumiveneestä. Näimme vilauksia pyöriäisistä, valkokylkidelfiineistä ja miekkavalaista. Kuuntelemalla saimme tuntuman äänisaasteesta merenpinnan alla, joka oli sekoitus erilaisten moottoreiden jylinää läheltä ja kaukaa. Meriretkien jälkeen jokainen osallistuja arvosti suunnattomasti Henningsvaerissa tutkimusasemaansa pitävän Heiken tekemää työtä valaiden käyttäytymisen parissa: valaiden kommunikaatiota huikean tarkasti taltioivien äänitysten metsästämiseen on kulunut tuhansia tunteja odotusta, satoja merimatkoja ilman valaanpyrstön heilahdustakaan. Meri on suuri, valaiden tiet tutkimattomat. Meren äänisaaste luo lisäksi haastavat kuuntelu- ja äänitysolosuhteet.

Pyöritimme valas-aiheista ohjelmaa Henningsvaerin keskustassa Ocean Soundin -tiloissa. Ohjelma sisälsi esitelmiä, elokuvia, tarinankerrontaa sekä valasmusiikkia ulkona laiturilla. Jatkossa päätimme kutsua tätä taiteilijoiden ja tieteilijöiden yhteisvoimin synnytettyä tapahtumaa valastapaamiseksi. Festivaali- nimitys johtanee harhaan, vaikka juhlistammekin suuria hengenheimolaisiamme muusikin, taiteen ja tieteen keinoin.

(Festihval tai festiwhale sopisi mielestäni valasjuhla-tapahtuman nimeksi, mutta taitaa olla niin, että sanoilla leikittely ja leikin ymmärtäminen taitaa olla vain suomenkielellä tyypillistä - ja ymmärrettävää.)

Tapahtuman tavoite on lakkauttaa pohjoismaissa tapahtuva valaanmetsästys, ilman että puhumme valaanmetsästyksestä. Keskitymme valaiden elämään, joiden ääntely ja kommunikaatio ovat yhtäläistä maapallon muihin eläimiin verrattuna vain ihmisen kanssa. Puhumme valaiden laulusta, runoudesta, kommunikaatiosta, valasperheiden sosiaalisesta elämästä, valaiden elämänkaaresta. Kerromme vanhoja valastarinoita, joissa ihmiset ja valaat kohtaavat ja kommunikoivat.

Lasse-Marc Riek soittaa äänimaisemaa,
 joka koostuu miekkavalaiden ja
pallopäävalaiden ääntelystä. 

Fyysikko ja valasaktivisti Rauno Lauhakankaan (CERN)
esitelmä valaiden kommunikaation visualisoimisestaa.

Rauno Lauhakangas valaisee ihmisten ja valaiden muinaista
kommunikaatiota mm vanhoja kalliomaalauksia ja
kalevalaisia kansanrunoja tulkiten.

Rauno´s Whale Watching Web and Whale Encyclopedia

Rauno Lauhakangas on kehitellyt valaiden ääntelyä kolmiulotteiseksi kuvaksi muuntavaa laitetta eli "valaskielenkääntäjää" - jonka tarkoitus ei ole suinkaan olla yksi yhteen valaiden kommunikaation kanssa. Laite havainnollistaa oletusta, jossa ääniaallot muodostavat valaiden aivoissa ja mielikuvissa moniulotteista visualisointia ja informaatiota maisemasta, viestin lähettäjästä, ryhmästä, ympäröivästä valaan todellisuudesta, ehkä myös tunteista ja estetiikasta.

(sivumennen: mielenkiintoista, sillä kotiin tultuani luin uutisen, jossa kerrottiin sokeille ihmisille kehitetystä 3d laitteesta joka muuntaa ympäristöä äänen avulla kolmiulotteisiksi visioiksi - kuin valaannäkölasit Raunon teoriaa mukaillen.)

Prof. M. Timme & amp; Dr. Jan Nagler (MPI): uusia metodeja
valaiden ääntelyn analysointiin fysiikasta ja harvinaisten ja
kadonneiden kielten tutkimuksesta.

Valaan kommunikaatio on monimutkaista ja sävyiltään rikasta sisältäen mm. yksilökohtaisia signeerauksia, koodeja. Heike Vesterin valmisteilla olevan väitöskirjan Göttingenin (Saksa) yliopiston fysiikan laitokselle yksi tavoite onkin määritellä valaiden ääntely kieleksi.

Filosofi David Rothenberg ja Umru Rothenberg soittavat
"valasmusiikkia" Ocean Sounds -aseman edustalla

Valaiden lahtaus ja norjalaiset lahtivalaat

Voiko valaista puhua ilman valaiden metsästystä, joka käsittämättömästä syystä jatkuu voimallisena ja jopa uudelleen voimistuvana juuri pohjoismaissa?

Se on vaikeaa. Norjalaiset tappavat lahtivalaita (minke whale). Lahtivalaat ovat suuria hetulavalaita, jotka käyvät lisääntymässä trooppisilla merillä maapallon eteläisellä pallonpuoliskolla ja palaavat kantavina ruokailemaan pohjoisen ravinnerikkaille merille - päätyäkseen lahdattavaksi! Voitteko kuvitella mitään muuta nisäkästä sallittavan metsästettävän kantavana? Valaanmetsästys-perinne ei tunne armoa eikä kunnioitusta näiden valaiden kymmeniä tuhansia merimaileja kestäville valelluksille. Norjalaisten pyyntikiintiö on tänä vuonna suurempi kuin koskaan, sitten vuoden -86 valaiden metsästyksen kieltävän kansainvälisen sopimuksen, yli 1300 yksilöä. Näistä useat ovat kantavia. Lisäksi lahtauksen seurauksena mereen jää kuolemaan "huonoja osumia" tai saaliksi jääneitä "liian pieniä" valaita.  Nämä tapot, jos joku ne löytää ja vaivautuu niistä raportoimaan, huomioidaan kiintiöissä. Valaanpyyntialuksilla ei enää matkusta ulkopuolista tarkkailijaa tai eläinlääkintä-asiantuntijaa.

Valaanpyyntialuksen tunnista "variksen pesästä" eli tähystystornista
(jossa musta vyö), sekä norjalaisten lahjasta maailmalle:
automaattisesta, valaan sisällä räjähtävästä harppuunasta.

Lahtivalas on edelleen vaarantunut laji kansainvälisessä luokituksessa, mutta norjalaisten "omien tutkimustensa" mukaan, jotka eivät ole julkisia, kanta on elpynyt riittävästi ja norjalainen metsästys on "kestävää". Maailmassa ei ole yhtään valaslajia joka olisi tieteellisesti todistettavasti elpynyt sellaiselle populaatiotasolle. joka kestäisi metsästystä.

Minke whale

finnish = english:

lahti = bay, cove, butcher, slaughter

lahti valas (lahtivalas) = minke whale

Suomenkielinen nimi valaalle on LAHTIvalas. Nimitys antaa mielikuvan valaan olevan "syntyneen lahdattavaksi" tai "se tavallisin lahti", saalis, valaanmetsästäjälle. Sana lahti on suomalais-ugrilainen kantasana ja tarkoittaa meren tai järven muodostelma, jossa vesi työntyy pitkälle mantereeseen kuuluvien maa-alueiden väliin , englanniksi bay tai cove. Valaanpyynnin vaikutus näkyy kielessämme: lahti tarkoittaa myös teuraseläintä ja teurastusta : lahti, lahtaus, lahdata. Nykysuomessa sana sisältää ajatuksen massateurastuksesta, eli samanaikaisesti teurastetaan useita eläimiä tai yksittäisen eläimen erityisen raa´asta teurastuksesta. Sattumaa?

Sana "lahti" (muodostelma vedessä) on todennäköisesti antanut nimen valaalle, joka hakeutuu ruokailemaan lahtiin. Valaiden metsästys on mahdollisesti synnyttänyt lahti-sanalle uuden merkityksen. Lahti teurastus-merkityksessä on näin ollen ollut yhtä kauan käytössä, kuin on harjoitettu valaiden pyyntiä ajamalla ne lahtiin (kuten tapahtuu vuosittain esimerkiksi Fär-saarilla).

Ruotsin kielessä minke whale on myös lahtivalas eli vikval. Kyky erottaa eri valaslajit toisistaan ei ole ollut valaanmetsästäjien vahvuuksia; norjankielinen minkevhal on mahdollisesti saanut nimensä kuuluisalta valaanmetsästäjältä Meincke -nimeltään, joka erehtyi luulemaan lahtivalasta sinivalaaksi.

"Perinteitä kunnioittaen" lahtaus jatkuu

Lahtaus on edelleen elävää perinnettä (mikä on uskomatonta!): perinnelahtaajat niin Fär-saarilla kuin Japanissakin ajavat delfiinit ja pallopäävalaat (Pilot whales) sukuryhmineen lahtiin, sulkevat veneillään lahdensuut ja teurastava kaikki eläimet julmasti teräaseella niskaan lyöden, silpoen. Tämä on sallittua EU:ssa ja pohjoismaissa "perinteen vuoksi. Jos haluat - ja kestätä katsoa veristä rituaalia - niinvideomateriaalia tästä perinteestä löytyy youtubesta. Jos et ole nähnyt elokuvaa Cove, niin suosittelen! Tässä myös Seashepherdien linkki "operaatio Fär-saaret". Googlaamalla Pilot whales saat osumina etupäässä tietoa pallopäävalaiden kohtaloista Fär-saarelaisten jokavuotisessa lahtausrituaalissa.

Biologisesta näkökulmasta lahtaamisessa menetetään lähes aina yksi kokonainen geenipooli. Pallopäävalaat ovat sosiaalisia ja toisistaan huolehtivia valaita, jotka pystyttelevät äidinpuoleisissa suurissa sukuryhmissä koko elinikänsä. Pallopäävalaita on tutkittu vähän ja niistä on niukasti tietoa saatavilla. Yksi merkittävimmistä pallopäävalas-tutkijoista on tällä hetkellä Heike Vester.

Monille pallopäävalaat ovat tulleet tutuiksi valaiden rantautumisista kertovien uutisten kautta. Pallopäävalaiden sosiaaliset siteet ovat yksi selitys näiden usein toistuville massarantautumisille. Yksi sairas yksilö, ja sen tarve hengittää, saattaa vetää mukaansa koko lauman vaaralliselle matalikolle. Pallopäävalaiden ääntely on ehkä ryhävalaan laulun jälkeen yksi kaikkein monimuotoisimmista. Kuulon merkitys on eläimille valtava ja kuuloelimet erittäin herkät. Yhtenä varteenotettavana syynä rantautumisille pidetäänkin kuuloelimen vaurioitumista sukellusveneiden ja laivojen kaikuluotauksista tai merenalaisista räjähdyksistä ja maanjäristyksistä. Myös lahtien rehevöityminen on lisännyt korvien parasiittiongelmia. Viimeisin massarantautuminen on nähty Skotlannissa (linkissä artikkeli joka myös valaisee pallopäävalaiden sosiaalista käyttäytymistä).

Lahtausta suurilla vesillä

Valaiden ajaminen ja sulkeminen lahtiin teurastettavaksi on ollut helpoin tapa lahdata laumoittain liikkuvia valaita. Usein lahtauksen kohteeksi ovat joutuneet juuri matrilineaarisissa perhelaumoissa vaeltava valaat, jotka kerääntyvät lisääntymään ja synnyttämään lämpimiin merenlahtiin ja jokiin: pallopäävalaiden lisäksi ainakin miekkavalaat ja maitovalaat.

Joidenkin suurvalaiden lahtaus on ollut myös erityisen helppoa isoilla vesillä ja pyyntialuksista käsin valaiden sosiaalisen käyttäytymisen vuoksi: valaat eivät jätä perheenjäseniään tai kumppaneitaan pulaan, vaan auttavat toisiaan henkensä kaupalla. Juuri tämä empaattinen ja sosiaalinen ominaisuus mahdollisti suurimman hammasvalaan, kaskelotin, teurastamisen sukupuuton partaalle. Kun yksi kaskelotti saatiin harppuunan päähän rimpuilemaan, muut riensivät auttamaan ja näin metsästäjät saivat poimittua harppuunoillaan yhden toisensa jälkeen. Kaskelotti eli sperm whale on se, jonka pääkopasta saadaan puhdasta öljyä, spermaseettia, noi 8 tynnyriä. Mainita voi vielä että valaat eivät suinkaan kuole harppuunaan, joka räjähtää valaan sisällä, vaan se lopuksi hukutetaan. Sallisivatko norjalaiset hirvieläimilleen samanlaisen kohtalon?

Valaanpäävaha eli spermaceti on Eu:n tullivapaiden maataloustuotteiden luettelossa nro: 1521

Merkillistä, miksi kukaan vielä haluaa lahdata valaita? Lahtaus näyttäytyy täysin kannattamattomana puuhana ja Norja tukee runsaskätisesti valaanmetsästystä. Valaanliha sisältää huikean korkeita ympäristömyrkkypitoisuuksia: kadmiumia, lyijyä, dioksiineja. Grönlannissa valaan- ja hylkeenlihan syönti on johtanut tilanteeseen, jossa lasten imettäminen on kiellettyä äidin rintamaidon korkeiden myrkkypitoisuuksien takia. 

Mihin perustuu puolestaan japanilaisten tieteellinen metsästys? Tosin tänä vuonna Seashepherdit saivat erävoiton, Japanilaiset keskeyttivät lahtauksen eteläisellä Tyynellä merellä. Onko kiinnostus valaisiin taloudellinen? Mahdollisesti uusi (tai uusvanha) luonnonresurssi lääke- , kemian- ja varsinkin voiteluaineteollisuudelle. Valaan öljyt sisältävät yhden luonnon pisimmän ja stabiilimman molekyyliketjun. Öljyjen estereitä ja muita kemiallisesti eristettyjä öljyjen ainesosia käytetään polymerisaation (muovit) sekä syntetisaation ainesosina. Miksi EU:n tullivapaiden maataloustuotteiden luettelossa spermaceti eli valaanpäävaha tai -öljy on ylipäätään mukana ja numerolla 1521?

Kolmen maan lahtimarssi

Tämän vuotinen IWC-kokous päättyi kalabaliikkiin: Islanti, Norja ja Japani marssivat ulos estääkseen äänestyksen Brasilian ja Argentiinan ajaman eteläiselle Atlantille perustettvasta valaiden suojelualueesta. Miksi ihmeessä? Yksi asia on selvää: maailman ihmisten suuri enemmistö ja myös valtioiden enemmistö eivät hyväksy valaiden metsästystä. Mistä valassodassa on oikeasti kyse?

Valasturismi

Voiko ihmisen "elinkeinotoiminnalla" olla muita vaikuttimia kuin raha? Epäilen vahvasti.

Siksi tukekaamme valasturismia! Kuunnellaan valaiden laulua, valasmusiikkia. Hakeudutaan katsomaan ja kuuntelemaan näitä ihmeellisiä meren otuksia, joista tiedämme niin vähän. Tiedämme että valasturismiinkin liittyy ongelmia, joista eläinsuojelijat ovat kiivaita, mutta yhteisiä, valaille turvallisia, sääntöjä luodaan koko ajan.

Ensi vuonna järjestämme toisen kansainvälinen valastapahtuman Lofooteilla: valaan laulun, kommunikaation ja sosiaalisen elämän ympärillä. Meillä on heistä paljon opittavaa!

Sitä ennen: valasjurtta pystytetään Turun kansainvälisille kirjamessuille: 30.9 - 2.10.2011.
Mukana ainakin David Rothenberg, Rauno Lauhakangas ja allekirjoittanut. Valasmusiikkia ja -tarinoita sekä mielenkiitoista tietoa valaiden ja ihmisten välisestä ikiaikaisesta kommunikaatiosta. Tervetuloa!

Uhan alinen

Uhan alinen (Seinäjoen taidehalli 2010) 

Alinen on paikka maan alla, josta voi hakea parantavaa voimaa. Jokaisella on oma reittinsä aliseen.

Uhan alinen on leiri (-installaatio) joka kumpuaa elämäntapojen sukupuutosta. Maapallon eliö-lajiston sukupuuttoaallon  mukana ovat myös vaihtoehtoiset ja usein luonnonresurssien kanssa tasapainossa elävät kulttuurit ovat huuhtoutumassa historiaan. Leiri elämäntapana ja asumismuotona on katoamassa Euroopasta kokonaan pois.

Teoskokonaisuus on jatkoa Huivi-nimiselle installaatiolleni vuodelta 2005. Tuolloin kirjoitin näyttelyn esitteeseen seuraavasti:

Euroopassa on meneillään laajoja vähemmistökulttuurien integraatio-hankkeita mm. Unkarissa ja Unioniin liittymässä olevissa maissa. Erilaisuuden kulttuureja, viimeisiä ”köyhän elämän” saarekkeita ollaan systemaattisesti hävittämässä. Koulunkäynnin pakollisuuden ja terveydenhoidon siivellä halutaan poistaa kaikki muut elämäntavat ja asumismuodot, jotka eivät perustu ympärivuotiseen sähkö- tai öljylämmitteiseen laatikkoasumiseen. Tavoitteena on saavuttaa elintaso, jossa kaikilla on mahdollisuus kasvattaa jatkuvaa kuluttamistaan. Köyhyyden, yksinkertaisuuden ja vaatimattomuuden arvot, samalla luontoon sopeutuva rikas elämä, ovat sukupuuton partaalla....

Olin juuri palannut työ- ja näyttelymatkalta Unkarista. Budapestissa en saanut palvelua kahviloista tai ravintoloista jos päässäni oli huivi. Kauppahallissa perääni huudeltiin. Kävin Budapestin keskustan tuntumassa alueell,a jossa vielä 80-luvulla oli mustalaisleirejä. Alue oli puhdistettu ja tilalla oli korkea-aitaisia vartioituja parkkialueita. Kuulin että Unkarissa on paljon hankkeita ja rahaa mm. transsilvanialaisten romanien sopeuttamiseksi eurooppalaiseen yhteiskuntaan. Mitä tämä sopeuttaminen tarkoittaa? Tuskin kenellekään on tullut mieleen palauttaa ja tukea romanien perinteistä ja kestävää leiri-elämäntapaa (leirit ovat olleet paikallaan pysyviä, jos elinmahdollisuudet, “laitumet” sen sallivat): paikata ja parantaa telttoja ja vaunuja, istuttaa omenapuita ja perustaa luonnonkukka- ja tai lääkekasviviljelmiä, kohentaa hevosten olosuhteita, aitauksia, vankkureita jne - vain muutamia esimerkkejä mainitakseni.

Aihe on edelleen ajankohtainen Euroopassa tapahtuvien romanileirien “puhdistusten” sekä Suomessakin pinnalla olevan maahanmuuttaja-, työurien pidennys-, ym elämäntapa- ja kerjäämiskeskustelujen sekä näihin liittyvän lainsäädännön muutostyön takia. Samaan aikaan toisaalla maailman huipputaloustutkijat puhuvat degrowth-välttämättömyydestä ja etsivät keinoja globaalin talouskasvun kääntämiseen hallittuun laskusuuntaan.

Olen syntynyt 50-luvun lopulla, intohimoisten suunnistajien metsissä telttaillen kasvatettu esikoinen. Olin alle kymmenvuotias kun tumman olomuotoni takia sain tuntea muumio-omenan läsähdyksen selkääni ja huudon: "mene matkoihisi mustalaislikka".

Isäni kuoleman jälkeen olen miettinyt paljon: mitä 50 vuotta on merkinnyt ihmisyyden ja ympäristömme muutoksena? Mitä meiltä puuttui 50 vuotta sitten? Olemmeko saavuttaneet sen vai kenties menettäneet? Matemaattisestikin laskettuna tuolloin elämämme ja luonnonvarojen kulutus oli maapallon kestokyvyn mittaista. Lohdullista on tietää jopa 1/3 maailman väestöstä elävän edelleenkin kestävästi, mutta annammeko sen jatkua? Samaan aikaan maapallon väestöstä 1/3 kamppailee elämästä ja 1/3 elää monin kerroin maapallon resurssien yli.

Taiteilijana haluan kannustaa kaikki ihmisiä kääntämään selkänsä jatkuvan talouskasvun uskolle, ja parantamaan näin takuuvarmasti elämänlaatua, niin oman kuin maapallolla kamppailevien ihmisten sekä koko uhanalaisen eliökunnan...

Huippuvuoret takana ja ilmastonmuutos edessä

Global warming. Spitsbergen is melting.  

One month in the artist residence of Nybyen.