Monimuotoisuus - Runous - Tekstiilitaide

1992 - 2022

WW-ensi-ilta joulukuussa, Teatteri Quo Vadis

Monimuotoisuus 

Walt Whitman, Ruohoa - lauluja meistä

Ensi-ilta 7.12 KOKO-teatteri

Quo Vadis Poetry Band: 

Hyde Hytti, Marko Järvikallas, Minerva Kautto, Otso Kautto, 

Juhani Liimatainen, Tuula Nikulainen, Jan Noponen, Maija Rissanen

Harjoitukset Angelniemellä:

Kuva: Hyde Hytti

Monimuotoisuus-tekstiiliveistos 2021, joka syntyi tunkiosta ("Kaatis" 2012, Burning Burning)

n. 4,5m x 2m Kuva: Hyde Hytti

Kuva: Hyde Hytti

 

Esitykset joulukuussa, Koko-teatteri

Lippujen tilaus: 

https://www.tiketti.fi/walt-whitman-ruohoa-lauluja-meista-kokoteatteri-helsinki-lippuja/75463

VILLAINEN LEIRI - WOOLLEN CAMP 2009

Madrid Circulo de Bellas Artes 3.11-11.11.2009: Woollen Camp with the theater Quo Vadis

The Prima Palace: The nomad tent of the North - primeval home 

 

Villainen leiri ja - palatsi palatsissa 

Sana jurtta on alunperin turkkia ja tarkoittaa maata, aluetta, leiriä. Myöhemmin yurt on lainautunut muihin kieliin viitaten nomadien asumukseen, puurakenteisteen telttaan, ensin venäjän kieleen ja sieltä muihin eurooppalaisiin kieliin.

Teatteri Quo Vadiksen jurtta ja Villainen leiri -näyttely muodostavat yhdessä pienen kylän. Teokseni luovat jurtan ympärille leirin - maan, alueen ja ilmapiirin - jonka läpi yleisö astelee pyöreään palatsiin, jurttaan, paimentolaisten ikiaikaiseen ja korvaamattomaan huovilla katettuun olohuoneeseen.

Villainen leiri on tilateos, josta voi löytää vetäytyvää jäänreunaa seuraavan kansan vaellusreitin, polun nykyhetkeen ja ilmastonmuutokseen. Talven menetyksen pelko pukeutuu villaiseen nostalgiaan. Lumi on lämmin kuin villa, emäksinen kuin naisen emätin. Lumi on kuin maan huopa, taivaan ja maan rakkaus, tasapaino.

Circulo Bella Artessa Villainen leiri ja sen jurtta on pystytetty palatsin muhkeiden kivipilareiden keskelle. Installaatio, joka antaa kokijalle huikean aika-ulottuvuuden: alkukota ja nomadien palatsi palatsissa.

Teokseni piirtyvät katsojalle majoina, telttoina, suojina ja koteina - ehkä muistoina ja kertomuksina  paimentolaisista, kiertolaiselämää viettävien kansojen kulttuureista sekä lapsuuden metsämajoista.

kuva. Kezia Kautto

Lehtileike vuodelta 2009

Juttu osui silmiini epämääräisiä paperipinoja siivotessani - ja löytyi myös TS nettiarkistosta. Hauskat kuvat (harmittavan pienet), joita en muista ennen nähneeni. Lehtiartikkeli löytyi äitini tallettamista lehtileikkeistä.

https://www.ts.fi/teemat/1074340191/Lumen+valkeaa

Villaista "lumipitsiä, edelleen suosikki-teoksiani. Kokoelmasta Talvileiri, vuosituhannen vaihteesta, kun oli jo selvää, että elämme ilmastonmuutoksessa...

TS-artikkeli: Lumen valkeaa, Marianne Mäkinen, kuvat Jane Iltanen

"Olen hidas muuttuja, naurahtaa tekstiilitaiteilija Tuula Nikulainen, galleria Arsnetin maaliskuun taiteilija. Toteamuksellaan hän vihjaa siihen, miten edelleen pohtii töissään samoja asioita kuin 25 vuotta sitten - maailmaa ja suhdettaan elämään ilmaisuvälineenään huovutettu villa. Jo itse villaan liittyy taiteilijan mukaan sisältöä, informaatiota ja muistoja. Jonkin verran Nikulainen on antanut muutokselle periksi. 2000-luvun alussa hän vapautti itsensä värjäämisestä ja vuosien ajan hänelle tyypillisestä värikkäästä kuvahuovutuksesta. 

Nikulaisen Arsnettiin kokoama Valkeaa -näyttely on osa Jäävuoren huippu -näyttelyä, joka kiersi Uudessa Seelannissa kaksi vuotta sitten. Neljän installaatiokokonaisuuden rinnalla Turussa on esillä pieniä uudempia töitä. Sekä täysivillainen suuri punainen sydän, joka kulkee Nikulaisen mukana vuodesta toiseen installaatioiden elementtinä. Eikä kuulemma ole myytävänä, vaikka moni on sitä havitellut. Arsnetin näyttelyssä päävärinä on valkoinen, valon väri, joka viittaa myös lumeen. Nikulainen on talvinostalgikko ja ikuinen ympäristöstä huolestuja. Hänelle talvi näyttäytyy uhanalaisena luontotyyppinä, kulttuurin ja tunnelmien rakentamana sielunmaisemana. - On paradoksaalista, että nyt kun talvet ovat uhanalaisia, niistä on tullut ikään kuin muotia. Tämä näkyy esimerkiksi murtomaahiihdon suosiossa tai vaatemuodissa. 

Huovutus syntyi rakastelemalla.

Valkoinen väri sisältyy myös Nikulaiselle rakkaaseen kiinnostuksen kohteeseen, paimentolaiskulttuuriin. 

 - Nomadikulttuureissa auringonvaloa pois heijastava, valoa tuova valkoinen väri on punaisen lisäksi yksi kunnioitetuimmista väreistä. Valkeaa -näyttelyn keskeisenä elementtinä avautuu teos Huvimaja, joka voi tuoda mieleen Keski-Aasian paimentolaisten huopateltan eli jurtan. Villaisten tarinoiden työstämisessä Nikulainen käyttää paimentolaiskulttuureista periytyvää huovutustekniikkaa, joka on vanhimpia ihmisen tuntemia kemiallisia jalostusprosesseja. 

 - Huovutuksessa rikotaan emäksisellä raaka-aineella villan valkuaisrakenne. Lämmön, veden ja muokkauksen avulla villan suomuiset kuidut alkavat elää ja takertua toisiinsa. 

Nikulaisen mukaan lähes jokaisella huovutustekniikkaa käyttävällä taiteilijalla on teoriansa siitä, mikä on saanut aikaiseksi ensimmäisen huovutetun villan. Yksi miettii huovan syntyneen vauvan vaipasta, toinen satulan pehmusteesta hevosen ihoa vasten kolmas kengän pehmusteesta. Nikulaisen ajatuksen mukaan ensimmäinen huopa on syntynyt rakastelemalla. 

 - Afrikassa käynyt tuttavani innostui, että ehkä minun teoriani on lähellä totuutta. Siellä villaa oli laitettu patjan alle. Kun aviopari oli aikansa nukkunut patjalla, alta paljastui huopa. Nikulainen itse kävi 1990-luvun alussa opettamassa huovutusta Mongoliassa. 

 - Siellä sana eme liittyy naiseuteen ja äitiyteen ja huovutus vaatii emäksisen aineen. Huovutus on kuin emäksinen synnytys, kuten naisen emättimenkin tulee olla emäksinen, jotta hedelmöitys onnistuu, hän pohtii perusteluja teorialleen."

***

Jälkisanat 12 vuotta myöhemmin:

...ja hitaammaksi muuttunut. Näkee enemmän.

Yhtä köyttä. Tillsammans är vi starka. Europeade Turku. Rescue ropes.

Köysien päissä on Itämeren asukkaiden nimiä, eläimiä ja kasveja, sekä suomeksi että ruotsiksi:

Yhteistyössä Sagalundin museon kanssa

Meri on kotimme. Sea is Our Home:

Laura Naukkarinen: äänet, Tuula Nikulainen: veistokset, Andréa Vannucchi: valot ja varjot

Jungfruskär   7.6-31.8.2014

Saaristomeren kansallispuiston tiedote:

Saaristomeren kansallispuiston saarella voi tutustua kesänajan Itämeren alkuperäisasukkaiden merielämästä kertovaan installaatioon. Installaation ovat toteuttaneet varsinaissuomalaiset taiteilijat: äänitaiteilija ja säveltäjä Laura Naukkarinen, folkloristi ja ympäristötaiteilija Tuula Nikulainen sekä valokuva- ja yhteisötaiteilija Anréa Vannucchi.

Saaristomeren kansallispuistoon kuuluvan Jungfruskärin saaressa odottaa kävijöitä taideyllätys. Luontopolun varrella sijaitsevaan vajaan on rakennettu pieni installaatio, MERI ON KOTIMME, joka heijastaa Itämeren tarunomaisten alkuperäisasukkaiden, hyljeolentojen elämää. Installaatioon voi tutustua maksutta 7.6.-31.8. välisenä aikana. Installaation ovat toteuttaneet kolme Varsinais-Suomalaista taiteilijaa: Laura Naukkarinen, Tuula Nikulainen ja Andréa Vannucchi.


”Hylkeet ovat Itämeren susia, hyljeksittyjä, joiden syyksi luetaan monet ihmisten aiheuttamat ongelmat Itämeren ekosystemissä,” toteaa Nikulainen, joka on perehtynyt hylkeistä kertoviin taruihin. Pohjoisella pallonpuoliskolla on vanhoja selkie-tarinoita, jossa hylje muuttuu ihmiseksi ja ihminen hylkeeksi. Laajalle levinneet myytit kertovat hyljenaisesta, jonka kalastaja ryöstää vaimokseen, mutta tilaisuuden tullen vaimo kuitenkin karkaa takaisin merelliseen kotiinsa. On myös uskomuksia, jossa hukkunut tai hukuttautunut ihminen jatkaa elämää hylkeen muodossa.

Jungfruskärin saari sijaitsee Paraisten kunnan Houtskarissa, Saaristomeren kansallispuiston luoteiskulmassa, keskellä Kihtiä. Jungfruskärin saarelle ei kulje yhteysalusliikennettä, joten oma vene tai taksivenekyyti on tarpeen. Saaren telttailupaikka palvelee myös meloen paikalle tulevia.

Taiteilijat:

Äänitaiteilija ja säveltäjä Laura Naukkarinen Kemiönsaaresta on kansainvälisestikin tunnettu erityisesti kokeellisesta folkmusiikistaan, jota hän on tehnyt nimellä Lau Nau. Naukkarinen on tehnyt myös elokuvasävellyksiä sekä improvisoitua musiikkia mykkäelokuviin. Hän käyttää musiikissaan oman äänensä ja laajan soitinvalikoiman lisäksi esineiden tuottamia ääniä sekä kenttänauhoituksia.

Folkloristi ja ympäristötaiteilija, angelniemeläinen Tuula Nikulainen, on työskennellyt pitkään kuvataiteilijana sekä ympäristö- ja yhteisötaiteen saralla. Hän on tuottanut mm. Halikonlahti Green Art -tapahtuman sekä muita taidetta ja ekologiaa yhdistäviä projekteja, joissa teokset ottavat kantaa erilaisin teoin ympäristön tilan huomioimiseksi.

Andréa Vannucchi on brasilialainen valokuvataiteilija. Hän toimi aiemmin fyysikkona ja opettajana, mutta jätti yliopistouran yli kymmenen vuotta sitten taakseen ja löysi paikkansa Särkisalosta. Hän käyttää usein optista välinettä soveltaen teoksissaan valon heijastusta ja diffraktiota. Vannucchi vaikuttaa myös yhteisötaiteen saralla.

Houtskärin laiturissa

Andréa luo valoja ja varjoja

installaation synnytystä

Hyljeksityt, Saaristomeren kansallispuisto Sinisimpukka

Hyljeksityt. Outcasted.

Saaristomeren kansallispuisto Sinisimpukka