Näytetään tekstit, joissa on tunniste tekstiiliveistos. Näytä kaikki tekstit

17.12.2021

Ruohoa - lauluja meistä

Esityksen visuaalinen toteutus:

Ensi-ilta 7.12. Walt Whitman, Ruohoa - lauluja meistä

"Walt Whitman (1819–1892) oli yhdysvaltalainen runoilija ja humanisti. Leaves of Grass on hänen pääteoksensa, kunnianosoitus luonnon monimuotoisuudelle ja kärkäs muistutus ihmisille: ekosysteemi on yhteisö ja me olemme osa sitä."

Kuvat (Hyde Hytti) ensi-illan kynnykseltä:

Korona on pakottanut muuttamaan kaikkien suunnitelmat ja aikataulut moneen kertaan. Valitettavasti en päässyt mukaan joulukuiseen ensi-iltaan. Olen kuitenkin kiitollinen, että olen saanut olla mukana koskettavan esityksen toteutuksessa.

***

Ohjaus / Otso Kautto

Visuaalinen suunnittelu / Tuula Nikulainen

Näyttämöllä / Hyde Hytti, Marko Järvikallas, Minerva Kautto, Otso Kautto, Juhani Liimatainen, Jan Noponen ja Maija Rissanen

Tuottaja / Krista Mäkinen

***

WW-harjoitukset Peksalan koululla

30.9.2021

WW-ensi-ilta joulukuussa, Teatteri Quo Vadis

Monimuotoisuus

Walt Whitman, Ruohoa - lauluja meistä

Ensi-ilta 7.12 KOKO-teatteri

Quo Vadis Poetry Band:
Hyde Hytti, Marko Järvikallas, Minerva Kautto, Otso Kautto,
Juhani Liimatainen, Tuula Nikulainen, Jan Noponen, Maija Rissanen

Harjoitukset Angelniemellä:

Kuva: Hyde Hytti

Monimuotoisuus-tekstiiliveistos 2021, joka syntyi tunkiosta ("Kaatis" 2012, Burning Burning)

n. 4,5m x 2m Kuva: Hyde Hytti

Kuva: Hyde Hytti

Esitykset joulukuussa, Koko-teatteri

Lippujen tilaus:

https://www.tiketti.fi/walt-whitman-ruohoa-lauluja-meista-kokoteatteri-helsinki-lippuja/75463

21.9.2021

VILLAINEN LEIRI - WOOLLEN CAMP 2009

Madrid Circulo de Bellas Artes 3.11-11.11.2009: Woollen Camp with the theater Quo Vadis

The Prima Palace: The nomad tent of the North - primeval home

Villainen leiri ja - palatsi palatsissa

Sana jurtta on alunperin turkkia ja tarkoittaa maata, aluetta, leiriä. Myöhemmin yurt on lainautunut muihin kieliin viitaten nomadien asumukseen, puurakenteisteen telttaan, ensin venäjän kieleen ja sieltä muihin eurooppalaisiin kieliin.

Teatteri Quo Vadiksen jurtta ja Villainen leiri -näyttely muodostavat yhdessä pienen kylän. Teokseni luovat jurtan ympärille leirin - maan, alueen ja ilmapiirin - jonka läpi yleisö astelee pyöreään palatsiin, jurttaan, paimentolaisten ikiaikaiseen ja korvaamattomaan huovilla katettuun olohuoneeseen.

Villainen leiri on tilateos, josta voi löytää vetäytyvää jäänreunaa seuraavan kansan vaellusreitin, polun nykyhetkeen ja ilmastonmuutokseen. Talven menetyksen pelko pukeutuu villaiseen nostalgiaan. Lumi on lämmin kuin villa, emäksinen kuin naisen emätin. Lumi on kuin maan huopa, taivaan ja maan rakkaus, tasapaino.

Circulo Bella Artessa Villainen leiri ja sen jurtta on pystytetty palatsin muhkeiden kivipilareiden keskelle. Installaatio, joka antaa kokijalle huikean aika-ulottuvuuden: alkukota ja nomadien palatsi palatsissa.

Teokseni piirtyvät katsojalle majoina, telttoina, suojina ja koteina - ehkä muistoina ja kertomuksina paimentolaisista, kiertolaiselämää viettävien kansojen kulttuureista sekä lapsuuden metsämajoista.

kuva. Kezia Kautto

20.9.2021

Lausanne tekstiilitaiteen biennaali 1992

15. Lausanne Biennal:

Tuula Nikulainen-Isojunno: Homage to the Nomads

"The Lausanne exhibition was the first platform – and for many years the only one – to give textile artists the opportunity to explore new techniques and materials. As a result, textile art enjoyed thirty years of spectacular development. Artists began abandoning cartoons in favour of autonomous weaving, transforming the classic wall tapestry into a form of spatial and environmental art. They investigated the technical and expressive possibilities of unusual materials, as well as inventing and implementing new techniques. Alongside the classic French method of high-warp and low-warp weaving, a whole new world of three-dimensional textile art made its appearance at the Lausanne shows. The Tapestry Biennials gave textile art the chance to assert itself on the contemporary art scene as an autonomous artistic expression, and win public recognition."

16.5.2021

Ryijyistä

Ryijymäisiä teoksia vuosilta 2010-2013

Ryijymäinen tekstiili on alunperin ollut lämmin villainen makuualusta tai peitto. Nukkapintaisen ryijyn esikuvana lienee ollut eläimen talja. Täkkien yleistyttyä (1700-luku) ryijy nousi ensin varakkaiden kivilinnojen lämpöä huokuviksi seinävaatteiksi ja niitä alettiin myös koristella. Nukka lyheni kuvioinnin lisääntymisen myötä. Ryijymuoti levisi talonpoikien ja -tyttöjen tupiin ja alkoi syntyä paikallisia tyylejä, suku- ja morsiusryijyjä.

Kutsun nukkapintaisia teoksiani ryijyiksi, ryijyveistoksiksi, vaikka joltain voi tuntua siltä, että tekotapani ei tee kunniaa kunniaa perinteiselle ryijylle. Arvostan ja ihailen suomalaista ryijyperinnetä ja siitä kumpuavaa tekstiilitaidetta. Kaikkien ryijyjen juuret ovat kuitenkin eläimellisessä taljassa.

Teokseni ovat räsyryijyjä, ryijyisiä veistoksia, ja mukaan on punoutunut myös naruja, muovisuikaleita, leluja...