Ryijymäisiä teoksia vuosilta 2010-2013
Ryijymäinen tekstiili on alunperin ollut lämmin villainen makuualusta tai peitto. Nukkapintaisen ryijyn esikuvana lienee ollut eläimen talja. Täkkien yleistyttyä (1700-luku) ryijy nousi ensin varakkaiden kivilinnojen lämpöä huokuviksi seinävaatteiksi ja niitä alettiin myös koristella. Nukka lyheni kuvioinnin lisääntymisen myötä. Ryijymuoti levisi talonpoikien ja -tyttöjen tupiin ja alkoi syntyä paikallisia tyylejä, suku- ja morsiusryijyjä.
Kutsun nukkapintaisia teoksiani ryijyiksi, ryijyveistoksiksi, vaikka joltain voi tuntua siltä, että tekotapani ei tee kunniaa kunniaa perinteiselle ryijylle. Arvostan ja ihailen suomalaista ryijyperinnetä ja siitä kumpuavaa tekstiilitaidetta. Kaikkien ryijyjen juuret ovat kuitenkin eläimellisessä taljassa.
Teokseni ovat räsyryijyjä, ryijyisiä veistoksia, ja mukaan on punoutunut myös naruja, muovisuikaleita, leluja...