VILLAINEN LEIRI - WOOLLEN CAMP 2009

Madrid Circulo de Bellas Artes 3.11-11.11.2009: Woollen Camp with the theater Quo Vadis

The Prima Palace: The nomad tent of the North - primeval home 

 

Villainen leiri ja - palatsi palatsissa 

Sana jurtta on alunperin turkkia ja tarkoittaa maata, aluetta, leiriä. Myöhemmin yurt on lainautunut muihin kieliin viitaten nomadien asumukseen, puurakenteisteen telttaan, ensin venäjän kieleen ja sieltä muihin eurooppalaisiin kieliin.

Teatteri Quo Vadiksen jurtta ja Villainen leiri -näyttely muodostavat yhdessä pienen kylän. Teokseni luovat jurtan ympärille leirin - maan, alueen ja ilmapiirin - jonka läpi yleisö astelee pyöreään palatsiin, jurttaan, paimentolaisten ikiaikaiseen ja korvaamattomaan huovilla katettuun olohuoneeseen.

Villainen leiri on tilateos, josta voi löytää vetäytyvää jäänreunaa seuraavan kansan vaellusreitin, polun nykyhetkeen ja ilmastonmuutokseen. Talven menetyksen pelko pukeutuu villaiseen nostalgiaan. Lumi on lämmin kuin villa, emäksinen kuin naisen emätin. Lumi on kuin maan huopa, taivaan ja maan rakkaus, tasapaino.

Circulo Bella Artessa Villainen leiri ja sen jurtta on pystytetty palatsin muhkeiden kivipilareiden keskelle. Installaatio, joka antaa kokijalle huikean aika-ulottuvuuden: alkukota ja nomadien palatsi palatsissa.

Teokseni piirtyvät katsojalle majoina, telttoina, suojina ja koteina - ehkä muistoina ja kertomuksina  paimentolaisista, kiertolaiselämää viettävien kansojen kulttuureista sekä lapsuuden metsämajoista.

kuva. Kezia Kautto

Lausanne tekstiilitaiteen biennaali 1992

15. Lausanne Biennal:

Tuula Nikulainen-Isojunno: Homage to the Nomads 

"The Lausanne exhibition was the first platform – and for many years the only one – to give textile artists the opportunity to explore new techniques and materials. As a result, textile art enjoyed thirty years of spectacular development. Artists began abandoning cartoons in favour of autonomous weaving, transforming the classic wall tapestry into a form of spatial and environmental art. They investigated the technical and expressive possibilities of unusual materials, as well as inventing and implementing new techniques. Alongside the classic French method of high-warp and low-warp weaving, a whole new world of three-dimensional textile art made its appearance at the Lausanne shows. The Tapestry Biennials gave textile art the chance to assert itself on the contemporary art scene as an autonomous artistic expression, and win public recognition." 

Meri on kotimme. Sea is Our Home:

Laura Naukkarinen: äänet, Tuula Nikulainen: veistokset, Andréa Vannucchi: valot ja varjot

Jungfruskär   7.6-31.8.2014

Saaristomeren kansallispuiston tiedote:

Saaristomeren kansallispuiston saarella voi tutustua kesänajan Itämeren alkuperäisasukkaiden merielämästä kertovaan installaatioon. Installaation ovat toteuttaneet varsinaissuomalaiset taiteilijat: äänitaiteilija ja säveltäjä Laura Naukkarinen, folkloristi ja ympäristötaiteilija Tuula Nikulainen sekä valokuva- ja yhteisötaiteilija Anréa Vannucchi.

Saaristomeren kansallispuistoon kuuluvan Jungfruskärin saaressa odottaa kävijöitä taideyllätys. Luontopolun varrella sijaitsevaan vajaan on rakennettu pieni installaatio, MERI ON KOTIMME, joka heijastaa Itämeren tarunomaisten alkuperäisasukkaiden, hyljeolentojen elämää. Installaatioon voi tutustua maksutta 7.6.-31.8. välisenä aikana. Installaation ovat toteuttaneet kolme Varsinais-Suomalaista taiteilijaa: Laura Naukkarinen, Tuula Nikulainen ja Andréa Vannucchi.


”Hylkeet ovat Itämeren susia, hyljeksittyjä, joiden syyksi luetaan monet ihmisten aiheuttamat ongelmat Itämeren ekosystemissä,” toteaa Nikulainen, joka on perehtynyt hylkeistä kertoviin taruihin. Pohjoisella pallonpuoliskolla on vanhoja selkie-tarinoita, jossa hylje muuttuu ihmiseksi ja ihminen hylkeeksi. Laajalle levinneet myytit kertovat hyljenaisesta, jonka kalastaja ryöstää vaimokseen, mutta tilaisuuden tullen vaimo kuitenkin karkaa takaisin merelliseen kotiinsa. On myös uskomuksia, jossa hukkunut tai hukuttautunut ihminen jatkaa elämää hylkeen muodossa.

Jungfruskärin saari sijaitsee Paraisten kunnan Houtskarissa, Saaristomeren kansallispuiston luoteiskulmassa, keskellä Kihtiä. Jungfruskärin saarelle ei kulje yhteysalusliikennettä, joten oma vene tai taksivenekyyti on tarpeen. Saaren telttailupaikka palvelee myös meloen paikalle tulevia.

Taiteilijat:

Äänitaiteilija ja säveltäjä Laura Naukkarinen Kemiönsaaresta on kansainvälisestikin tunnettu erityisesti kokeellisesta folkmusiikistaan, jota hän on tehnyt nimellä Lau Nau. Naukkarinen on tehnyt myös elokuvasävellyksiä sekä improvisoitua musiikkia mykkäelokuviin. Hän käyttää musiikissaan oman äänensä ja laajan soitinvalikoiman lisäksi esineiden tuottamia ääniä sekä kenttänauhoituksia.

Folkloristi ja ympäristötaiteilija, angelniemeläinen Tuula Nikulainen, on työskennellyt pitkään kuvataiteilijana sekä ympäristö- ja yhteisötaiteen saralla. Hän on tuottanut mm. Halikonlahti Green Art -tapahtuman sekä muita taidetta ja ekologiaa yhdistäviä projekteja, joissa teokset ottavat kantaa erilaisin teoin ympäristön tilan huomioimiseksi.

Andréa Vannucchi on brasilialainen valokuvataiteilija. Hän toimi aiemmin fyysikkona ja opettajana, mutta jätti yliopistouran yli kymmenen vuotta sitten taakseen ja löysi paikkansa Särkisalosta. Hän käyttää usein optista välinettä soveltaen teoksissaan valon heijastusta ja diffraktiota. Vannucchi vaikuttaa myös yhteisötaiteen saralla.

Houtskärin laiturissa

Andréa luo valoja ja varjoja

installaation synnytystä

Hylky - hylje (Outcast)

Tilateos Salon taiteilijaseuran juhlanäyttelyssä
Ääni: Lau Nau eli Laura Naukkarinen äänet ja Hyljeksityt

Paikka: entinen, nyt vallattu, Perniön kunnantalon huone:

Äänestä hyljeksittyjen puolesta:

Hyljeksityt, Saaristomeren kansallispuisto Sinisimpukka

Hyljeksityt. Outcasted. 15.2-31.3.2013

Hyljeksityt. Outcasted.

Saaristomeren luontokeskus Sinisimpukka

 15.2-31.3.2013

Teosten alku-inspiraationa ovat olleet Pohjanmerellä Helgoland-saaressa tapaamani hylkeet, jotka eivät kaihda ihmisiä, koska hylkeitä ei ole metsästetty vuosikymmeniin. Olen tavannut myös Saaristomerellä kallioluodoilla lepääviä isojakin hyljelaumoja - ja kuunnellut hylkeiden laulua. Saaristomeren hylkeet ovat varuillaan.

Hylkäämme ja hyljeksimme, meillä jokaisella on hylkynä olemisen kokemuksia.

Hyljeksimme luontoa, varsinkin niitä olentoja, joiden kanssa jaamme yhteisiä resursseja, ravintoa. Jaamme myös näiden olentojen kanssa ongelmamme: aaltovoima hiertää kiviä vasten muovijätteemme pienen pieniksi partikkeleiksi, myrkyllisiksi ainesosiksi, jotka rikastuvat ravintoverkostossa hylkeisiin, kaloihin ja takaisin ihmiseen. Muoviperäiset ympäristömyrkyt aiheuttavat olennoille vakavia vaurioita, hitaasti ja huomaamattomasti.

Pohjoisella pallonpuoliskolla on tarinaperinne, joka on parhaiten säilynyt Skotlannissa: selkie-tarinat. Selkie on olento, joka on ollut hylje ja muuttunut ihmiseksi -ja päinvastoin. Kreikasta on löytynyt myös hauta, jossa nuoren naisen viereen on haudattu hylje - selkie-puoliso?

Toivon teosteni avaavan keskustelua mertemme susista, hylkeistä, uusista näkökulmista: yhteiselon, kulttuurin ja tarinoiden rikkaus? Ja ne muoviroskat...

Veistokset on tehty hylätyistä materiaaleista, roskista ja löydöistä. Teosluettelo:

1. Pinnan alla, 2013. Tekstiili, metalli, paperi, sideharsokipsi, lasten hylkäämät muovilelut (kindermunista ym).
2. Helgoland, pyhä maa, 2012. Valokuva kanvakselle, punainen lanka.
3. Tuntematon selkie 2012. Tekstiili, metalli, paperi
4. Isoäiti, 2012. tekstiili, metalli, paperi, punainen lanka
5. Hylje-muotokuvia, 2011. Valokuvat (Helgolandista) hyötyissä kehyksissä.
6. Kuutti. Puno oma kuteesi verkkoon! Yhteisteos/ryijyveistos 2013. 

Ryijytekniikka on syntynyt ainakin tuhat vuotta sitten, ehkä siitä oivalluksesta, että eläin on elävänä arvokkaampi yhteisölle -ja ekosysteemille)kuin kuollut eläin. Ryijy matkii eläimen turkkia.

Tervetuloa!

Valkeaa. Konstrundan Kemiö-Kimito

Valkeaa

Talvileiri (Helsinki)

Intuitio - yhteisnäyttely Katja Juholan (maalauksia) kanssa