Onnellista Uutta Vuotta 2023

Välipäivinä lumi viipyi vielä hetken maassa valaisten maisemaa. 

Valkeus on poissa täältä etelärannikolta. Todellisuus on vain hyväksyttävä:

"Suomen keskilämpötila on noussut yli kaksi astetta 1800-luvun puolivälistä lähtien. Talvikuukaudet ovat lämmenneet selkeästi kesäkuukausia enemmän, joulukuut ovat lämmenneet peräti viisi astetta." (WWF)

Jouluiset tunnelmat löytyivät tästä huolimatta:

Talvipäivän seisaus

Lunta ja jää! 

Saamme valohoitoa. Lumi lämmittää. Lumi suojelee. 

Lumi suojaa maanrajassa eläviä kasvien lehtiruusukkeita paleltumiselta. 

Lumi paljastaa kulkijan:

Jää kannattaa

...saukkoa ja pian pilkkijää.

Ihanaa, että on lunta. Lumijäljet muistuttavat meitä siitä, että emme asu yksin, vaan meillä on monimuotoinen naapurusto. 

Hyvää matkaa Outi

💛

https://tuulanikulainen.blogspot.com/2012/07/oheis-jurtan-pystytys.html

ja kiitos kaikesta kauneudesta 💚

Monimuotoisuus - Runous - Tekstiilitaide

1992 - 2022

Villavarkaat

Näin tänään itse teossa villavarkaan! Vaan ei orava jäänyt kuvattavaksi... livahti ulos terassilta tällä kertaa ilman villoja. Lupasin: saat hakea, kunhan et revi villoja enää valmiista töistä!

Hm... mieluummin orava vaiko koiperhoset? Koiperhosia ei tosin ole näkynyt vuosiin. 

Koputan puuta, painan villaisella ja laitan sormet ristiin - ehkä näin pysyvät koit ja oravat töiden kimpusta poissa. 

Myös koiperhosella on paikkansa luonnossa: ne ovat pölyttäjiä. Emmekä tiedä läheskään kaikkea eri hyönteisten rooleista. Myrkky on aina myrkkyä. Ei ole olemassa mitään täsmämyrkkyä, jolla ei olisi sivuvaikutuksia. Siksi siedän myös koin tekemiä reikiä ja koitan pitää villavarastoista ja huopateoksista parempaa huolta.   

***

Meri Marian kohtaloon lienee syynä orava:

https://tuulanikulainen.blogspot.com/2021/12/meri-maria.html

Tammikuun valo

 

Vanhan koulun (1904) luokkahuoneen seiniä lämmittävät 90-luvulla hevosen kanssa yhteistyössä huovutetut kuvateokset. Ikkunoista valoa siivilöivät 2000-luvun alun pitsi-huovat. 

Sohvaa peittää äitini ja isoäitini tekemät isoäidinneliö-peitteet ja isoäidin "sodan jälkeinen ensimmäinen käsityö" ...kun kaupasta sai palasen kangasta.

 Viereisen kirstun päälle on unohtunut neljännen eli nuorimman polven solmima "se ensimmäinen" ryijy. 

Kirstu on nuorimmaisen mummun äidinäidin äidin isän käsialaa. 

Käsityön sukupolvet. 

Käsityön valo.

Lumi ja jää

Lumi luo lämpöä ja valoa, lumi lohduttaa, lumi luo toivoa.

Lumeen jää jälki. Lumi jää.

Jää kantaa. 

Tule Hyvä Uusi Vuosi.

Lumipitsi

 

Kotikontu. Lumipitsi-teoksia vuosituhannen vaihteesta päätyneenä luokan ikkunoiden eteen 

Meri Maria

Lapsi on poissa

Olin matkoilla. Pitempään poissaollessa kotikonnulla alkaa tapahtua kaikenlaista: luonto valtaa. Olin unohtanut villaisen työn tuulettumaan terassille, lapselle luvatun. Kaksi kuukautta! 

Tosin huovutus on siitäkin ihmeellistä, että sen voi korjata. Hieman haasteellinen on uuden villan ja vanhan huovan sauma. Veikkaamme, että pihan oravilla on nyt lämmin vaaleanpunainen joulupesä. En voi olla vihainen. Jätin työn tarjolle... ja tapanani on ollut jättää ulos ns huonoja irtovilloja  pesänrakentajille...

Ruohoa - lauluja meistä

Esityksen visuaalinen toteutus:

Ensi-ilta 7.12. Walt Whitman, Ruohoa - lauluja meistä

 Teatteri Quo Vadis 

Koko-teatteri: 

 "Walt Whitman (1819–1892) oli yhdysvaltalainen runoilija ja humanisti. Leaves of Grass on hänen pääteoksensa, kunnianosoitus luonnon monimuotoisuudelle ja kärkäs muistutus ihmisille: ekosysteemi on yhteisö ja me olemme osa sitä."

Kuvat (Hyde Hytti) ensi-illan kynnykseltä:

Korona on pakottanut muuttamaan kaikkien suunnitelmat ja aikataulut moneen kertaan. Valitettavasti en päässyt mukaan joulukuiseen ensi-iltaan. Olen kuitenkin kiitollinen, että olen saanut olla mukana koskettavan esityksen toteutuksessa. 

***

Ohjaus / Otso Kautto

Visuaalinen suunnittelu / Tuula Nikulainen

Näyttämöllä / Hyde Hytti, Marko Järvikallas, Minerva Kautto, Otso Kautto, Juhani Liimatainen, Jan Noponen ja Maija Rissanen

Tuottaja / Krista Mäkinen

***

WW-harjoitukset Peksalan koululla

Béal Feirste - otteita Belfastin päiväkirjasta 4

Voiko kaupunkiin rakastua? Jos olisin kaupunki, olisinko Belfast... Jos olisi pakkoa asua kaupungissa, se voisi olla Belfast. Ihan hullua. Kaupunki, jossa on aivan liikaa rauta-aitoja, muureja, öisin suljettuja portteja (Muurien purkaminen on periaattessa aloitettu 2016). Uhma herää öisin. Bussit palavat. Rauhattomuus kytee. Silti niin tavattoman hurmaava.

 Beal Feirste - Vuoroveden Suu: