Näytetään tekstit, joissa on tunniste hevoshuovutus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste hevoshuovutus. Näytä kaikki tekstit

31.1.2022

Tammikuun valo

 




Vanhan koulun (1904) luokkahuoneen seiniä lämmittävät 90-luvulla hevosen kanssa yhteistyössä huovutetut kuvateokset. Ikkunoista valoa siivilöivät 2000-luvun alun pitsi-huovat. 
Sohvaa peittää äitini ja isoäitini tekemät isoäidinneliö-peitteet ja isoäidin "sodan jälkeinen ensimmäinen käsityö" ...kun kaupasta sai palasen kangasta.
 Viereisen kirstun päälle on unohtunut neljännen eli nuorimman polven solmima "se ensimmäinen" ryijy. 


Kirstu on nuorimmaisen mummun äidinäidin äidin isän käsialaa. 
Käsityön sukupolvet. 

Käsityön valo.

2.10.2020

Tuuletuspäivä

 

90-luku tuulettuu


Hevosella vedettyjä taidetekstiilejä, 100%villaa, huopaa - keskimmäinen n 2,5 X 4,5 m

Lämmittävät 1904 rakennetun koulurakennuksen luokkaa.




7.5.2007

Hevoshuovutusta 90-luvulla

Aloitin hevoshuovutuskokeilut 80-luvun lopulla ja ensimmäisen hevoshuovutuskurssin pidin Kontiolahdella vuonna 1991, jonka Maatiaismuori mainitsee blogi-artikkelissaan Huovutettuja muistoja.  

Hevoshuovutusta 1998 ja työparina ammattilaishuovuttaja suomenhevonen Toton-Zorro. Aluksi huovutin ratsain, myöhemmin ystäväni Patrik Sjöblom kehitti hevoskärryillä vedettävän huovutusrullan. 
Kuva c Kirsti Hassinen eli Maatiaismuori


Tässä vielä huovutista ratsain toteutettuna. Vetoköysien sijaan aloin käyttämään aisoja, koska meillä ei ole aakeita ja laakeita aroja lähistöllä, vaan vetomaastot ovat mäkisiä. Aisoilla rulla pysyy etäällä hevosen kintereistä.





Opetin hevoshuovutusta ratsain (ja huopaköysillä!) Englannissa 1994


ja Uudessa Seelannissa 2007 Linkin kuvissa huovutusrulla pyörii rattaiden takana 

TallennaTallenna

10.12.2004

NoMad - retrospektiivinen näyttely Salon taidemuseo Veturitallissa

Lumikorppi



Lumioksat, Tikapuut taivaaseen ja Rantautunut miekkavalas - lapset tuntevat kielen


Lumikorppi 


Tikapuut taivaaseen


Maailma on niin avara, 2002, 250 x 600 cm. Salon taidemuseon kokoelmat/Moision koulu 

Suden laulu 1998, 250 x 450cm. Yksityiskokoelmat.
Aarnivalkea, 1999, 190 x 300cm. Turun Sanomien kokoelmat 
Eme, 2003, 350 x 180cm, hevoshuovutus
Karhunkehto (Heimohuopa) 1997, 280 x 190 cm. Yksityiskokoelmat

Metsämuisto (Korppimetsä) 2003, 300 x 220cm, Suomen käsityömuseon kokoelmat 

Kota, 2000, 300 x 180cm

Osman Onni, 2001, 120 x 120 cm, Salon taidemuseon kokoelmat, Mustamäen koulu

Taivas kuuluu kaikille (Vaeltaja) 1998, 220 x 180 cm, Salon taidemuseon kokoelmat, Salon pääkirjasto

10.12.2003

1.12.2000

20.1.2000

Suden laulu

Suden laulu 250cm x 450 cm, 1998 (Yksityiskokoelmat, Turku)



Suden laulu

Sarjasta Maan tarinoita

Viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana ihmiset ovat käyttäneet Maan metalleja enemmän kuin sitä ennen koko ihmiskunnan historian aikana. 
Tuli susi -meni hukkaan.

Aikana, jolloin köydet olivat vielä köysiä ja ihmiset käyttivät niitä rakentaakseen sekä kesyttääkseen, oli tavallista, että voimakkaat henkilöt ja shamaanit saattoivat matkata suden hahmossa paikasta toiseen asioiden laitoja selvittäen. Susi kuului itseoikeutetusti tietäjien ja shamaanien apuhenkien klaaniin.

Tarinat ja muut lähteet kertovat kahdenlaisesta tavasta: muuttumisesta sudeksi tai matkaamisesta suden sisällä. Aikojen alussa ihmiset ja sudet jakoivat saman ruokapöydän. Oleellista oli kommunikointi ja asioista sopiminen. Ihmiset kykenivät kommunikoimaan susien kanssa ja tekemään yhteistyötä. Vasta paljon myöhemmin ihminen alkoi himoita suden turkkia - aikana, jolloin osa sudenpennuista oli kesytetty koiriksi, ihmisen alamaisiksi - ja kesyyntymättömät vapaat sudet nähtiin kilpailijoina samoilla riistamailla.

Siperialaisilla naisshamaaneilla oli usein pää-apuhenkenä susi.
...

Luonnonkuidut korvattiin metalleilla, ihminen keksi ketjut ja kahleet. Hukkaan ei mentykään enää tietoja kartuttamaan vaan hukasta tuli kaatopaikka, jonka kasvulle ei näy loppua. 

Metallit ovat sulana Maan sisässä, maan veri. Maan sisäinen tuli, Elämän liekki, Maan aurinko.

Koivu on jääkauden jälkeen pohjoisen pallonpuoliskon ensimmäinen puu, äitipuu. Muut puut tarvitsevat varttuakseen äitipuun hoivaa ja tukea. Koivu on elämänpuu, josa virtaa elämänneste, sokerinen mahla. Mongliassa shamaanit istuttivat jurttansa ympärille koivuja. Koivu auttoi pääsemään matkalle yliseen. 

Kuva: Suden laulu, Salon taiteilijaseuran vuosinäyttely 1999, Salon taidemuseo Veturitalli. 

Teksti: Vaeltajan tarinoita, näyttely Rauman taidemuseo, 1999-2000 Feel felt felt