15.11.2021

Muraalitaide Belfast

Belfastin päiväkirjasta 

Saavuin kuun vaihteessa tyttäreni luokse Pohjois-Irlantiin. Hän on asunut perheensä kanssa reilut kolme vuotta Belfastissa, joten tiesin odottaa, että muraaleja eli seinämaalauksia on täällä paljon. 

Vietän paljon aikaa lapsenlapseni kanssa, jotta tyttäreni saa työskennellä rauhassa väitöskirjansa parissa. Hän tutkii taiteilijoiden yhteistyötä vanhusten kanssa. Kaikki valokuvat on kävelyretkiltä pikkuisen kanssa. 

Retkikaveri. Kotimme lähellä on kävelysilta, jonka kautta pääsee parhaiten Falls´n muurille. 


MURAALITAIDE - muisti ja rauhanprosessi. 

Jo ensimmäisenä päivänä ymmärsin, että muraaleja on enemmän kuin paljon! Niitä on kaikkialla, joten johonkin oli raja vedettävä. Runsaudesta tietoisena päätin jo kotona keskittää kiinnostukseni näkökulmaan "muraalitaide rauhanprosessin ja muistin näkökulmasta" tyttäreni (antropologi) ehdotuksesta. Tosin huomattava osa muraaleista oli sovitettavissa juuri tähän kategoriaan.

Belfastin muraalit ovat sekä spontaaneja että yhteisöllisesti synnytettyjä. Yhteisölliset muraali-projektit, “troubles and murals”, ovat tärkeä osa Belfastin rauhanprosessia sekä kommunikointia, josta nousee esiin yhteisiä ajatuksia, muistoja, toiveita sekä traumoja. Traumojen sekä eri yhteisöjen näkökulmien tunnustaminen ja esiin tuominen taiteessa on ollut paitsi merkittävä osa rauhan keskustelua, se on ollut myös erittäin tärkeää yhteisöjen troubles-jälkeisen identiteetin muodostumisessa.


Troubles-käsite viittaa ajanjaksoon 1968-1998, jolloin Pohjois-Irlannissa oli irlantilais- ja brittimielisten välillä väkivaltaisia yhteydenottoja. Kärjistynein ja väkivaltaisin tilanne on ollut 60-luvun lopulta vuoteen 1976. Tosin hajanaisia väkivaltaisuuksia tapahtuu edelleen, josta esimerkkinä brittimielisten toteuttamat bussien polttamiset nyt marraskuussa (ei henkilövahinkoja). Brexit hiertää eri puolten välejä.


Perinteisten muraalien rinnalle on noussut kookkaita valokuvatekniikalla toteutettuja yhteisöllisiä ja poliittisia taideteoksia, kollaaseja ja julistetyyppisiä tauluja. Visuaaliseen maisemaan kuuluvat luonnollisesti tägit (tagi) ja graffitit, jotka saavat nopeasti uusia kerroksia. Myös muraaleja maalataan vanhojen kuvien päälle.


Kuvaan halpis-kännykälläni vaivihkaa, sillä en halua kiinnittää ihmisten huomiota. En halua myöskään häiritä, joten en kuvaa ihmisiä ja heidän kotejaan. Valokuvat ovat minulle muistiinpanoja matkasta Belfastiin, toiseen aikaan ja mieleen, tuntemattomien taiteilijoiden ja yhteisöjen maailmaan sekä myös omiin tunteisiin.


Belfastin päiväkirja löytyy blogista Auringonkehrääjän päiväkirja. Alla muutamia kuvia ehkä kuuluisammalta muurilta - yllätykseksi protestanttien ja katolisten asuinalueita erottavia muureja on useita eri puolilla kaupunkia.


Falls road, yleisnäkymiä rauhanmuurilta:

28.10.2021  Rauhanmuuri ja sen kaksi puolta. 





Falls road:





.....



30.9.2021

WW-ensi-ilta joulukuussa, Teatteri Quo Vadis

Monimuotoisuus 


Walt Whitman, Ruohoa - lauluja meistä


Quo Vadis Poetry Band: 
Hyde Hytti, Marko Järvikallas, Minerva Kautto, Otso Kautto, 
Juhani Liimatainen, Tuula Nikulainen, Jan Noponen, Maija Rissanen



Harjoitukset Angelniemellä:

Kuva: Hyde Hytti

Monimuotoisuus-tekstiiliveistos 2021, joka syntyi tunkiosta ("Kaatis" 2012, Burning Burning)
n. 4,5m x 2m Kuva: Hyde Hytti

Kuva: Hyde Hytti

 


Esitykset joulukuussa, Koko-teatteri

Lippujen tilaus: 

21.9.2021

VILLAINEN LEIRI - WOOLLEN CAMP 2009

Madrid Circulo de Bellas Artes 3.11-11.11.2009: Woollen Camp with the theater Quo Vadis

The Prima Palace: The nomad tent of the North - primeval home 





Villainen leiri ja - palatsi palatsissa 

Sana jurtta on alunperin turkkia ja tarkoittaa maata, aluetta, leiriä. Myöhemmin yurt on lainautunut muihin kieliin viitaten nomadien asumukseen, puurakenteisteen telttaan, ensin venäjän kieleen ja sieltä muihin eurooppalaisiin kieliin.

Teatteri Quo Vadiksen jurtta ja Villainen leiri -näyttely muodostavat yhdessä pienen kylän. Teokseni luovat jurtan ympärille leirin - maan, alueen ja ilmapiirin - jonka läpi yleisö astelee pyöreään palatsiin, jurttaan, paimentolaisten ikiaikaiseen ja korvaamattomaan huovilla katettuun olohuoneeseen.

Villainen leiri on tilateos, josta voi löytää vetäytyvää jäänreunaa seuraavan kansan vaellusreitin, polun nykyhetkeen ja ilmastonmuutokseen. Talven menetyksen pelko pukeutuu villaiseen nostalgiaan. Lumi on lämmin kuin villa, emäksinen kuin naisen emätin. Lumi on kuin maan huopa, taivaan ja maan rakkaus, tasapaino.

Circulo Bella Artessa Villainen leiri ja sen jurtta on pystytetty palatsin muhkeiden kivipilareiden keskelle. Installaatio, joka antaa kokijalle huikean aika-ulottuvuuden: alkukota ja nomadien palatsi palatsissa.

Teokseni piirtyvät katsojalle majoina, telttoina, suojina ja koteina - ehkä muistoina ja kertomuksina  paimentolaisista, kiertolaiselämää viettävien kansojen kulttuureista sekä lapsuuden metsämajoista.

kuva. Kezia Kautto