Gentle Action
A habitat of human-animal communication, music and happiness
Habitaatti: Rauno Lauhakangas, Tuula Nikulainen, Heike Vesters, David Rothenberg
 |
| Valastutkija Heike Vesters
Sain mieluisan "näyttelykutsun" Gentle Action-yhteisölliseen taidetapahtumaan Osloon. Tehtävänäni oli visualisoida habitaatti, jossa kanssani näyttelyn ajan työskentelisivät valastutkija Heike Vesters, muusikko-kirjailija David Rothenberg sekä fyysikko Rauno Lauhakangas. Paikkana Kunstnernes Hus keskellä Osloa, kolmikerroksinen jyhkeä funkkistalo avarine galleriatiloineen. Mukaani otin luonnollisesti jurtan. Tapahtuman kuraattorit, Eva Bakkeslett ja Anne Jortveitt, olivat ideoineet formaatin, joka koostui erilaisista taiteilijoiden ja tieteilijöiden muodostamista habitaateista. Habitaatit olivat luovia alustoja, jotka muodostuivat taiteilijoista sekä tieteilijöistä eli habitaatin "asukkaista" ja heidän toimistaan sekä yleisöstä, jotka muodostavat yhdessä sosiaalinen veistoksen (social sculpture). Kuraattorit saivat kutsua intuitiotaan käyttäen kuhunkin habitaattiin visuaalisen taiteilijan sekä muita taitaja-tietäjiä valitsemiensa teemojen mukaan. Oman habitaattini teema keskittyi valaiden ja ihmisten väliseen kommunikaation, valaiden lauluun, ääntelyyn ja valaskulttuurien uhanalaisuuteen. Taiteilija-kuraattoreiden intuitio toimi loistavasti: olin innoissani valas-aiheesta ja työskentelystä habitaatin muiden asukkaiden kanssa - ja myös yhteistyöstä habitaattien välillä! Ihan paras taidekonsepti ikinä!
|
 |
| Muusikko ja fil. professori David Rothenberg |
 |
| Fyysikko ja valasaktivisti Rauno Lauhakangas |
 |
| Jurtta ja valaanlaulu veti puoleensa runsaasti kuulijoita. Kuvassa mm. syväekologi David Peat |
Heiken, Davidin että Raunon esitelmät sekä keskustelut ihmisen ja valaiden välisestä vuorovaikutuksesta saivat minut pohtimaan uudella tavalla pohtimaan laulamisen merkitystä omien kokemusten sekä suomalaisen runonlaulu-tradition konteksteissa.
Miksi me laulamme?
Miksi me laulamme? Runonlaulajien jälkeläisinä vastaamme sen pitempää pohtimatta Larin-Kyöstiä lainaten: "En tiedä, miksi laulaa lintunen ja miksi jyräjääpi ukkonen. Vaan itse tiedän siksi laulavani, kun sävelet soivat rinnassani!"
tai näin:
- Miksikä laulan? Nyt tiedän jo senki:
- Laulu kun sieluhun voimia saa.
- Laululla tenhon on voimainen henki,
- Riemut ja tuskat se ain’ tasoittaa. –
- Ääneni vaikk’ ompi kuuluton, räivän,
- Laululla riemuiten ain’ alan päivän’,
- Ukkoa Tuonelankin
- Laululla tervehdin!
- Vieno
- (C. Edv. Törmänen 1855–1880)
Viimeaikaiset tutkimukset ovat Rauno Lauhakankaan mukaan osoittaneet linnun tuottavan laulaessaan aivoihinsa dopamiinia. Dopamiini on hormoni, joka tunnetusti saa myös ihmiset tuntemaan mielihyvää. Dopamiini on nk. kaksisuuntaisesti vaikuttava mielihyvähormoni: toisaalta se rauhoittaa, toisaalta se piristää. Minulle oli riemastattava uusi tieto se, että oletettavasti juuri dopamiini aktivoi meitä jäsentämään kaaottista ympäristöä havainnoimalla, arvioimalla ja suunnittelemalla. Toisin sanoen mielihyvä-hormoninvirtaus on avain elinympäristömme kaikkinaiseen ymmärtämiseen. Tämä ymmärrys taas johtaa rauhoittumiseen ja tasapainoon ympäristön kanssa, joka puolestaan saa aikaiseksi mielihyvän tunteita, tyytyväisyyttä. Positiivinen dopamiini-kierre! Laulu, laulettu runous, soitto ja tanssi ovat avaimia dopamiinivirtauksen aikaansaamiseksi. Todennäköisesti myös lintu laulaa mielihyvästä ja sydämen kyllyydestä oman elinympäristönsä parhaaksi.
Perinteisesti eläimen laulua on selitetty joko vastakkaisen sukupuolen houkuttelulla, urosten keskinäisellä kilpalaulannalla tai reviirin merkkaamisena - soitimella eli soittamisella. Mielenkiintoista, että äidinkielestämme puuttuu omakielinen käsite musiikki ja musiikin tuottaminen on soittamista, soitimella oloa (eikä pelaamista, play). En tiedä pitäisikö valaan laulua kutsua soitoksi vai lauluksi....
Ryhävalaan laulu, joka "löydettiin" vasta 60-70-lukujen taiteessa kylmän sodan satona. Yhdysvaltalaisten sukellusveneiden vakoillessa venäläisiä sotilaat tunnistivat merkillisen äänien jatkumon, joka ei voinut olla lähtöisin vihollis-sukellusveneestä. Ääni taltioitiin nauhalle. Samantien äänen alkulähteeksi valkeni suurikokoinen valas, ryhävalas. Laulua ei alkuun haluttu julkaista, koska pelättiin valaanmetsästäjien näin kykenevän paikallistamaan valaita äänten perusteella.
Ryhävalaan laulun julkaiseminen (70- luvun alku) sai aikaan valtaisan valaiden suojeluun tähtäävän innostuksen ja ympäristöliikkeen syntymisen. Voidaan sanoa, että nykymuotoisen ympäristönsuojeluliikkeen äiti on valaan laululla synnytetty. Tarkempi ryhävalaan laulun analyysi on osoittanut, että kyseessä on todellakin laulu, jossa on toistuvia säkeitä, jaksoja ja rytmi. Laulu myös muuntuu samalla yksilöllä vuosien kuluessa. Ryhävalaat kuin runonlaulajia ja ryhavalaan laulu runonlaulua hihkuu vanha folkloristi! Laulu on sanojen runoutta, soitto on ääneen runoutta...
David on soittanut klarinettia yhdessä useiden eri valaiden kanssa ja kokenut onnen hetkiä kun ilmeinen vuorovaikutus kahden soittajan (tai soittajan ja laulajan) välille on syntynyt. Yhteisen soittosession järjestäminen ja sen vielä suunnitellusti onnistuminen vaatii, kuten arvata saattaa, satojen tuntien ponnistelua ja myös pettymyksiä. Davidin teos "Thousand Mile Song" kertoo ryhävalaan laulun ensiäänityksestä ja sen julkaisun aiheuttamista kuohuista, ympäristöliikkeen synnystä sekä hänen omista soittohetkistään valaan kanssa. Yhden kerran hän on kertomansa mukaan onnistunut "jammalemaan" hetken maailman suurimman laulavan ja laajimman äänialan hallitsevan nisäkkään, ryhävalaan, kanssa.
David kysyikin yleisöltä: miksi ryhävalas laulaa? -tai luo musiikkia, kuten hän itse valaan esityksen tulkitsee. Onko ryhävalaan laulu esitys? David kysyy. Vain uros-ryhävalaat laulavat. Yleisimmät vastaukset laulun tuottamisen "syihin" liittyivät pariutumiseen, viestin lähettämiseen satojen kilometrien päässä ruokaileville naaraille, naaraiden miellyttämiseen. Todellisuudessa tutkijoiden havainnot ryhävalaista ovat osoittaneet sen, että laulu ei tunnu kiinnostavan naaraita lainkaan tai se ei anakaan saa aikaiseksi minkäänlaista erityistä liikehdintää tai näkyviä reaktioita naaraiden parissa. Myöskään urosten välistä kilpalaulantaa ei ole tunnistettavissa.
Laulaako ryhävalas sydämensä kyllyydestä, ollakseen onnellinen ja yhtä ympäröivän maailman kanssa?
Vaikka ryhävalas on tunnetuin ja eniten tutkittu suurista valaista, kukaan ei todellakaan pysty selittämään, miksi ryhävalas laulaa. Laulut yleensä syntyvät pariutumislaitumilla, joten monet tutkijat uskovat laulamisen liittyvän pariutumiseen. Perinteiset tulkinnat uroksen miellyttämisyrityksistä, sosiaalisen aseman esiin tuomisesta, kilpailusta muiden urosten välillä, ovat liian yksinkertaisia. On tehty erilaisia uusia hypoteeseja valaita seuraamalla. Usein laulaja on yksinäinen uros. Toisinaan laulavalla uroksella on mukana naaras poikasineen, toisinaan myös toinen uros. Vahvimmat uudet hypoteesit liittyvät vuorovaikutukseen ja lauman yhteistoiminnan järjestämiseen, yhteisöllisyyden vahvistamiseen sekä mahdollisesti urosten väliseen avunantoon pariutumisen onnistumiseksi. Myös valaiden aivoista on löydetty dopamiinia. Näyttäisi siltä, että laulun ja äänen runoudella on perustavanlaatuinen merkitys niin ihmisen, kuin valaiden ja lintujen ympäristön hallinnassa. Kyse on ympäristön haltuun otosta, tapahtui se sitten dopamiinin, kaikuluotauksen, liikkeen, mielihyvän ja yhteenkuuluvuuden vaikutuksista yhdessä tai erikseen.
Toimiakseen äänirunouden, soiton, on oltava hyvää - taidetta! Voi vain arvailla mikä merkitys on äänisaasteella niin valaille kuin ihmisellekin, kaikelle elämälle.
David on soittanut klarinettia yhdessä useiden eri valaiden kanssa ja kokenut onnen hetkiä kun ilmeinen vuorovaikutus kahden soittajan (tai soittajan ja laulajan) välille on syntynyt. Yhteisen soittosession järjestäminen ja sen vielä suunnitellusti onnistuminen vaatii, kuten arvata saattaa, satojen tuntien ponnistelua ja myös pettymyksiä. Davidin teos "Thousand Mile Song" kertoo ryhävalaan laulun ensiäänityksestä ja sen julkaisun aiheuttamista kuohuista, ympäristöliikkeen synnystä sekä hänen omista soittohetkistään valaan kanssa. Yhden kerran hän on kertomansa mukaan onnistunut "jammalemaan" hetken maailman suurimman laulavan ja laajimman äänialan hallitsevan nisäkkään, ryhävalaan, kanssa.
David kysyikin yleisöltä: miksi ryhävalas laulaa? -tai luo musiikkia, kuten hän itse valaan esityksen tulkitsee. Onko ryhävalaan laulu esitys? David kysyy. Vain uros-ryhävalaat laulavat. Yleisimmät vastaukset laulun tuottamisen "syihin" liittyivät pariutumiseen, viestin lähettämiseen satojen kilometrien päässä ruokaileville naaraille, naaraiden miellyttämiseen. Todellisuudessa tutkijoiden havainnot ryhävalaista ovat osoittaneet sen, että laulu ei tunnu kiinnostavan naaraita lainkaan tai se ei anakaan saa aikaiseksi minkäänlaista erityistä liikehdintää tai näkyviä reaktioita naaraiden parissa. Myöskään urosten välistä kilpalaulantaa ei ole tunnistettavissa.
Laulaako ryhävalas sydämensä kyllyydestä, ollakseen onnellinen ja yhtä ympäröivän maailman kanssa?
Vaikka ryhävalas on tunnetuin ja eniten tutkittu suurista valaista, kukaan ei todellakaan pysty selittämään, miksi ryhävalas laulaa. Laulut yleensä syntyvät pariutumislaitumilla, joten monet tutkijat uskovat laulamisen liittyvän pariutumiseen. Perinteiset tulkinnat uroksen miellyttämisyrityksistä, sosiaalisen aseman esiin tuomisesta, kilpailusta muiden urosten välillä, ovat liian yksinkertaisia. On tehty erilaisia uusia hypoteeseja valaita seuraamalla. Usein laulaja on yksinäinen uros. Toisinaan laulavalla uroksella on mukana naaras poikasineen, toisinaan myös toinen uros. Vahvimmat uudet hypoteesit liittyvät vuorovaikutukseen ja lauman yhteistoiminnan järjestämiseen, yhteisöllisyyden vahvistamiseen sekä mahdollisesti urosten väliseen avunantoon pariutumisen onnistumiseksi. Myös valaiden aivoista on löydetty dopamiinia. Näyttäisi siltä, että laulun ja äänen runoudella on perustavanlaatuinen merkitys niin ihmisen, kuin valaiden ja lintujen ympäristön hallinnassa. Kyse on ympäristön haltuun otosta, tapahtui se sitten dopamiinin, kaikuluotauksen, liikkeen, mielihyvän ja yhteenkuuluvuuden vaikutuksista yhdessä tai erikseen.
Toimiakseen äänirunouden, soiton, on oltava hyvää - taidetta! Voi vain arvailla mikä merkitys on äänisaasteella niin valaille kuin ihmisellekin, kaikelle elämälle.
Joka tapauksessa:
Onnellisuuden kysymykset ja mittarit olisi saatava mitä pikimmiten käyttöön ihmisten aiheuttaman lopullisen ekokatastrofin välttämiseksi! Taiteilijat, olemme paljon vartijoina!
Onnellisuuden kysymykset ja mittarit olisi saatava mitä pikimmiten käyttöön ihmisten aiheuttaman lopullisen ekokatastrofin välttämiseksi! Taiteilijat, olemme paljon vartijoina!
